H-HETKI - KUMMIURHEILIJAT

H-hetken kummiurheilijat ovat pituushyppääjä Noora Pesola ja aitajuoksija Juha Sonck. Alta voit lukea kummien koululiikuntamuistoja.

Noora Pesola, pituushyppääjä: KOULULIIKUNTAMUISTOJA

"Olen pienestä pitäen ollut melkoisen liikkuvaa sorttia, joten kouluaikoina välitunnit ja muu vapaa-aika kuluivat liikkuen ja pelaten. Paikallaan oleminen ei ole koskaan ollut minulle helppoa, joten kellon soidessa siirryttiin vauhdilla koulun pihalle, että ehditään leikkiä pitkän aikaa ennen seuraavaa tuntia. Hyppyruudut ja tervapadan rinki olivat valmiiksi maalattuina pihalla, joten niiden seurassa kuluikin moni välitunti. Joskus leikkiä jatkettiin vielä koulupäivän jälkeenkin. Suosikkileikkini oli kirkkis eli kirkonrotta. Olin vikkelä jaloistani, joten yleensä ehdin melko kauas piiloon. Jos vaan maltoin odottaa hiljaa piilossani, että etsijä tuli lähellä piiloani, niin silloin otin jalat alleni ja juoksin kovaa takaisin lähtöpaikalle. Harvemmin jäin juoksukisassa toiseksi.

Olin kolmannella, kun koulun pihalle tuli koripallotelineet. Siitä eteenpäin jalat veivät välitunneiksi koriskentälle. Nuoremmille oppilaille oli varattu matalampi kori ja vanhemmille korkeampi. Siellä tuli omaa pomppua testattua, kun kavereiden kanssa kisailtiin kuka osuu kädellä korin reunaan ja pystyy donkkaamaan!

Kolmannelta luokalta alkoi myös koulujenväliset kamppailut. Minun kohdallani se tarkoitti eri palloilulajeja ja yleisurheilua sekä hiihtoa. Yleisurheilussa ja palloiluissa tuli menestystä, jopa voittoja. Ladulla sen sijaan ei suksi aina oikein luistanut, mutta pitihän tytön päästä kilpailuhenkeään johonki purkamaan myös talvella. Vuoden ehdottomia kohokohtia olivat toukokuussa käytävä Dumle-turnaus koripallossa ja Lahden alueella järjestetyt viestikarnevaalit. Molempia varten harjoiteltiin jo monta viikkoa etukäteen ja itse tapahtuma oli aina mieleenpainuva. Paikalla oli paljon oppilaita ympäri kaupungin ja siellä olen ensimmäistä kertaa tuntenut olevani isoissa kisoissa mukana! Meidän koulusta kerätty joukkue saavutti eräänä keväänä sukkulaviestissä mitalin, mikä oli tosi iso juttu. Toisessa lempitapahtumassani voitin arvonnasta yhtenä vuonna oman Dumle-koripallon, joka löytyy edelleen autotallista!

Monia mukavia asioita on siltä ajalta muistona! Toivottavasti tekin saatte kerättyä omanne!"

Aitajuoksija Juha Sonck: KOULULIIKUNTAMUISTOJA

Liikuntamuistoja minulle on kertynyt paljon. Suuri osa niistä liittyy koulun liikuntatunteihin ja luokkakavereiden kanssa yhdessä pelaamiseen ja liikkumiseen. Koulun liikunnanopettajilla on ollut iso merkitys liikuntainnostuksen syttymiseen. Tärkeintä on kokeilla erilaisia lajeja avoimin mielin ja selvittää, mikä itselle tuntuu kaikista mieluisimmalta. Itse pidin nuorempana erilaisista pallopeleistä. Jalkapalloa, pesäpalloa ja nelissiä tuli pelattua ahkerasti niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Muistan elävästi kuinka aina välitunnin alkaessa juoksimme kilpaa pihalle varaamaan liikuntapaikkoja ja muodostamaan joukkueita. Kaikki käytössä oleva aika oli käytettävä tarkoin. Välillä kehitimme ihan omia pelejämmekin ja keksimme niihin myös tarkat säännöt.

Suomessa on upea mahdollisuus harrastaa erilaisia lajeja eri vuodenaikoina. Mikä olikaan talvella mukavampaa kuin kunnon hiihtolenkin tai laskettelurinteessä vietetyn päivän jälkeen kuuman kaakaon juominen ja eväiden syöminen luonnossa. Kun liikkuu niin voi hyvillä mielin herkutellakin. Talvi oli koulussa myös jännittävää aikaa, silloin tärkeimpänä välituntien täyttäjänä oli vuoren valloitus. Tarkoituksena oli vallata iso lumikukkula ja puolustaa sitä kaikin voimin muiden hyökkäyksiltä. Tehdessä tietenkin voi myös sattua ja muistan joitain kertoja kun vauhdissa polvi aukesi tai nilkkaan sattui, mutta sen ei annettu menoa haitata. Mäenlasku kuului myös tärkeimpiin talvitouhuihin. Laskimme usein kilpaa mäkeä ja viritimme pulkat parhaimpaan mahdolliseen liukuun.

Koululiikunta oli tervetullut lisä kaikille muille liikuntaharrastuksilleni. Kouluvuoden kohokohta oli aina koulujenväliset yleisurheilukisat, joissa miteltiin Turun koulujen paremmuudesta eri lajeissa. Kilpailu käytiin hyvässä hengessä ja erityisesti luokkakavereiden raivoisa kannustus on jäänyt mieleen. Sukkulaviestit olivat minusta erityisen mukavia ja jännittäviä. Ne olivat mukavia aikoja, voitto ei ollut niinkään tärkeätä vaan osallistuminen.

Toivon, että liikunta antaa teille yhtä paljon, kuin se on minulle nuorena antanut. Onnistumisen kokemukset ja kehityksen huomaaminen ovat korvaamattomia kokemuksia ja niistä voi olla ylpeä. Liikkumisesta tulee hyvä olo ja mieli. Kannustan teitä kokeilemaan rohkeasti ja innostumaan. Liikunnan ei koskaan tarvitse olla vakavaa puurtamista vaan hauskaa tekemistä ja nauttimista. Ottakaa liikunnasta kaikki irti, mitä useammin sen parempi!